AN-polttoainelinja ei ole pelkkä siisti letku moottoritilassa. Se on paineistettu järjestelmä, jonka pitää syöttää moottorille riittävästi polttoainetta myös kuumassa, tärinässä, jarrutuksissa ja pitkissä täyskaasukuormissa. Kun mietit, kuinka rakentaa AN-polttoainelinja autoon, aloita aina polttoainetarpeesta, käytettävästä polttoaineesta ja järjestelmän kokonaisarkkitehtuurista - ei siitä, mikä AN-koko näyttää kuvissa oikealta.
Määritä järjestelmä ennen kuin tilaat osat
Polttoainelinjan mitoitus lähtee moottorin tavoitetehosta, polttoainetyypistä, ahtopaineesta, ruiskutuspaineesta sekä siitä, onko kyse paluu- vai paluuttomasta järjestelmästä. Vaparikoneen 300 hv bensajärjestelmä ja E85:llä 700 hv tuottava turbomoottori eivät tarvitse samaa pumppua, suodatinta, letkukokoa tai paineensäädintä.
E85 kasvattaa tarvittavaa virtausta selvästi verrattuna bensiiniin. Käytännössä polttoaineen kulutus kasvaa tyypillisesti noin 25-35 prosenttia, joten järjestelmä kannattaa suunnitella etanolille jo silloin, kun Flex Fuel tai E85 on vain myöhempi päivitys. Samalla kaikki materiaalit - letkun sisäputki, O-renkaat, pumpun osat, suodattimet ja säätimen tiivisteet - on oltava etanolinkestäviä.
Piirrä järjestelmä paperille ennen ensimmäistä tilausta. Merkitse tankki tai keräyssäiliö, esisuodatin, pumppu, pääsuodatin, syöttölinja, polttoainekisko, paineensäädin ja paluulinja. Jos autoon tulee useampi pumppu, surge tank, mekaaninen pumppu tai kaksoiskisko, piirustus säästää nopeasti vääriltä adaptereilta ja tarpeettomilta T-haaroilta.
AN-koko kertoo mitan, ei järjestelmän kapasiteettia
AN-merkintä perustuu letkun nimelliskokoon kuudestoistaosina tuumaa. Esimerkiksi -6 AN vastaa nimellisesti 6/16 tuumaa eli 3/8 tuumaa, -8 AN 1/2 tuumaa ja -10 AN 5/8 tuumaa. Todellinen sisähalkaisija riippuu silti letkutyypistä, liittimen rakenteesta ja esimerkiksi banjo- tai adapteriosien ahtaammista kanavista.
-6 AN on yleinen koko maltillisten tehojen syöttö- ja paluulinjoissa, mutta sitä ei pidä valita automaattisesti. Suuremmalla teholla, E85:llä tai pitkällä linjalla -8 AN syöttö on usein perusteltu. Paluulinja ei saa olla turhan pieni, koska liian ahdas paluu vaikeuttaa paineensäätimen toimintaa ja voi nostaa peruspainetta. Tankilta pumpulle tuleva imupuoli on erityisen kriittinen: liian pieni, mutkainen tai huonosti toteutettu imu aiheuttaa painehäviötä ja kavitaatiota.
AN-koko ei myöskään kerro liittimen paineluokitusta tai soveltuvuutta polttoaineelle. Halpa alumiiniliitin voi näyttää samalta kuin laadukas osa, mutta kierre, kartion geometria, anodisointi ja O-rengasratkaisu ratkaisevat tiiviyden ja kestävyyden. Käytä saman standardin ja tunnetun valmistajan letkuja sekä liittimiä koko järjestelmässä aina, kun mahdollista.
Valitse oikea letkutyyppi
Kumipohjainen punosletku on helppo asentaa ja toimii monessa katu- ja rataprojektissa, mutta sen käyttöikä, höyrynpitävyys ja etanolinkesto vaihtelevat valmistajittain. Se ei ole automaattisesti E85-kelpoinen vain siksi, että letkun päällä on teräspunos.
PTFE-sisäputkella tehty letku on useimmiten järkevin ratkaisu, kun rakennetaan pitkäikäistä EFI-järjestelmää bensiinille, E85:lle tai metanolipitoisille polttoaineille. Se läpäisee vähemmän höyryjä, kestää kemikaaleja hyvin ja soveltuu korkeampiin paineisiin. Vastapainona PTFE-letku on jäykempi, vaatii huolellisen katkaisun ja oikean tyyppiset PTFE-liittimet. Tavallista punosletkun liitintä ei pidä sovittaa PTFE-letkuun väkisin.
Moottoritilassa letkun pitää kestää myös lämpöä ja liikettä. Jos letku kulkee lähellä pakosarjaa, turboa tai downpipeä, pelkkä lämpösukka ei korjaa huonoa reititysratkaisua. Siirrä linja ensin mahdollisimman kauas lämmönlähteestä, käytä tarvittaessa lämpösuojaa ja varmista, ettei letku pääse koskettamaan kuumaa osaa moottorin liikkeessä.
Polttoainelinjan rakentaminen tankilta kiskolle
Tyypillisessä paluullisessa EFI-järjestelmässä polttoaine kulkee tankilta esisuodattimen kautta pumpulle, pumpulta pääsuodattimelle ja siitä syöttölinjaa pitkin polttoainekiskolle. Paineensäädin sijoitetaan yleensä kiskon jälkeen, minkä jälkeen polttoaine palaa paluulinjaa tankkiin. Näin säädin näkee kiskon todellisen paineen ja hallitsee paine-eron suuttimien yli.
Pumppu kannattaa sijoittaa mahdollisimman lähelle tankkia ja mielellään tankin pohjatason alapuolelle, jos käytössä on ulkoinen sähköpumppu. Sähköpumppu työntää polttoainetta tehokkaammin kuin imee sitä. Pitkä imuletku, tiukat 90 asteen mutkat ennen pumppua ja pieni esisuodatin voivat rajoittaa virtausta juuri silloin, kun moottori tarvitsee sitä eniten.
Tankin alkuperäinen lähtö voi olla suurin rajoite. Jos lähtöputki, tankkiyksikön liitin tai noutoputki on selvästi pienempi kuin muu järjestelmä, isompi AN-letku sen jälkeen ei korjaa pullonkaulaa. Ratkaisuna voi olla suurempi tankkiläpivienti, kilpailukäyttöön soveltuva keräyssäiliö tai tankkisisäinen pumppuratkaisu. Muutoksissa on huomioitava tankin materiaali, tiivistys, mahdollinen väliseinärakenne ja se, ettei nouto paljastu polttoaineesta pitkässä kaarteessa tai voimakkaassa jarrutuksessa.
Polttoainesuodattimen mikroniluokka valitaan komponenttien mukaan. Pumpun imupuolella käytetään tavallisesti karkeampaa esisuodatusta, painepuolella hienompaa suodatusta suuttimien suojaamiseksi. Liian tiheä tai alimitoitettu suodatin voi kuitenkin muuttua virtausrajoitteeksi, joten suodattimen valmistajan virtausdata ja huoltoväli kuuluvat suunnitelmaan.
Reititys, kiinnitys ja läpiviennit ratkaisevat käyttöiän
Hyväkin letku rikkoutuu, jos se saa hangata korin reunaan, kardaanitunneliin, apurunkoon tai moottoriin. Reititä syöttö- ja paluulinja korin suojaisaa puolta pitkin, riittävän kauas pakoputkesta, liikkuvasta jousituksesta ja voimansiirrosta. Polttoainelinjaa ei sidota sähköjohtoon nippusiteellä eikä jätetä roikkumaan vapaasti pitkältä matkalta.
Kiinnitä linjat tarkoitukseen tehdyillä, kumieristetyillä P-kiinnikkeillä. Kiinnitysväli riippuu letkun painosta, reitistä ja auton käytöstä, mutta ajatus on yksinkertainen: letku ei saa päästä värisemään, hankautumaan tai kantamaan omaa painoaan liittimen varassa. Tee loivat mutkat valmistajan ilmoittamaa minimitaivutussädettä noudattaen. Liian tiukka taivutus voi kuristaa virtausta tai vaurioittaa letkun sisärakennetta.
Korin läpivienneissä käytetään aina kunnollista läpivientikumia, suojaholkkia tai läpivientiliitintä. Terävä peltireuna leikkaa letkun ajan kanssa, vaikka asennus näyttäisi aluksi siistiltä. Matkustamon läpi reititettävä polttoainelinja vaatii erityistä harkintaa: kilpailuautossa ratkaisu voi olla perusteltu, mutta silloin linja suojataan ja toteutetaan sääntöjen mukaisesti. Katuautossa alustan tai korin ulkoreunan reitti on usein järkevämpi.
Liittimien asennus ja painekoe
Leikkaa letku oikealla työkalulla ja puhdista se huolellisesti ennen asennusta. Punosletkun metallisäikeet, PTFE-letkun lastut ja teippijäämät eivät kuulu suuttimille. Puhalla linja puhtaaksi soveltuvalla menetelmällä ja tarkista, että jokainen liitin on täysin koottu valmistajan ohjeen mukaisesti.
AN-liittimen kartiotiivistys ei yleensä tarvitse kierreteippiä. Teippi voi irrota, kulkeutua järjestelmään ja aiheuttaa vuodon tai tukoksen. Kierretiivistettä käytetään vain niissä kierteissä, jotka valmistaja on määritellyt kierretiivisteellä tiivistettäviksi, kuten tietyissä NPT-sovelluksissa. AN-kartio, ORB-portti ja banjoliitos tiivistyvät eri tavalla, joten niitä ei saa käsitellä yhtenä ja samana liitostyyppinä.
Ennen ensimmäistä käynnistystä tee painekoe. Käytä pumppua niin, ettei moottori käynnisty, rakenna järjestelmään normaali käyttöpaine ja tarkista jokainen liitos kuivalla paperilla sekä silmämääräisesti. Tarkista myös pumpun kansi, tankkiläpiviennit, suodattimen päät ja polttoainekiskon liitokset. Vuotoa ei etsitä avotulella, eikä kostunutta liitintä jätetä "seurantaan".
Kun järjestelmä on tiivis, varmista ECU:n ja polttoainejärjestelmän toiminta mittaamalla todellinen paine kuormassa. Polttoainepaineanturi, oikein kalibroitu Link ECU- tai ECUMaster-ohjaus ja tarvittaessa paineen turvaraja ovat halpoja verrattuna laihalla käyneeseen moottoriin. Oulussa rakennettavissa rata-, drift- ja katuautoissa TPW Parts voi auttaa erityisesti silloin, kun polttoainepuoli, johtosarja ja moottorinohjaus halutaan suunnitella samaksi toimivaksi kokonaisuudeksi.
Hyvin tehty AN-polttoainelinja ei kerää huomiota siksi, että se vuotaa tai rajoittaa tehoa. Se pysyy kuivana, paine vakaana ja huollettavana myös sen jälkeen, kun ahtopainetta, tehotavoitetta tai polttoainetta nostetaan seuraavan kerran.
